GARBAGEMEN


tyyli: spacepsychobilly
kotikaupunki: Tampere
jäsenet:


Discography

Bändi ollut kasassa lähes kymmenen vuotta, toiminut koko ajan ja discografiasta löytyy ennen tätä vain kaksi varsinaista kokopitkää levyä, joiden niidenkin väli on melko pitkät: The Vermionus (mini-LP '87) ja Nobody Move, Nobody Get Hurt (CD '92) . Bändin levytys tahtihan on vielä harvempi kuin 22 Pistepirkolla. Vaikka musiikillisesti Pirkot nyt eivät kovin läheinen vertailukohta olekaan, niin jotain yhteistä kuitenkin löytyy: tinkimätön ja määrätietoinen asenne, kulttisuosio jo varhaisessa uran vaiheessa, omaperäisyys, pitkäjänteisyys, oma tyyli ja englannin kieli.

Omalla hieman ehkä erikoisella tavallaan Garbagemen on mennyt hitaasti mutta järkähtämättömästi eteenpäin. Alkuaikoja hallinneesta psychobillystä on jäljellä enää vain kalpea haamu. Punk, joka on ennemminkin näkynyt lähinnä asenteena värittää uutta tuotosta vain kevyesti. Klassiset popmelodiat on saatu joko pirstottua tai piilotettua jonnekin. Neo-billystäkään tuskin voidaan puhua. No, tyylillinen luonnehdinta on vaikeaa jopa bändille itselleen - Billy: "En, mä enää osaa sanoa mitä se on."

Omalla tavallaan parhaan (joskin paikoitelleen melko low-fi) kuvan bändistä antaa Lost Tapes kasetti, jolle on koottu demoja, livejä ja sivuprojekteja vuosien varrelta. Sivuprojekteista lienee merkittävin oli Banaanimiehet, jotka soittivat Stingraysin biisejä suomenkielisillä sanoilla! Voiko yhtye olla kovin tavanomainen, jos siltä löytyy esimerkiksi biisi: I was a teenage Leo Tolstoi tai Adolf Hitler was a Nazi?

Discography:


[ Levykauppa ][ Yhtiö ][ Kataloogi ][ Bändit ][ Arkisto ][ PunkNet77 ][ In English ]

Created by JJu: January 8, 1996
Last Updated: January 8, 1996